Kun puhutaan turkkilaisista perinteistä, moni ajattelee ensimmäisenä turkkilaista kahvia. Arjessa tilanne on kuitenkin toinen: tee on Turkin yleisin kuuma juoma, ja sillä on tärkeä paikka niin Turkissa kuin ulkomailla asuvien turkkilaisten keskuudessa.
Perinne, joka ei ole kovin vanha
Tee saapui Turkkiin Silkkitietä pitkin kulkeneiden kauppiaiden mukana. He käyttivät teetä vaihtokaupassa kiinalaisia tuotteita vastaan. Aluksi teetä käytettiin Turkissa lääkkeenä, mutta vähitellen siitä tuli osa arkea, ja sitä alettiin juoda myös yhdessä ystävien ja perheen kanssa.
1800-luvun lopulla venäläiset toivat teekasveja Kiinasta, ja teen viljely onnistui hyvin Batumissa Georgiassa. Hyvien tulosten innoittamina venäläiset katsoivat kohti Turkkia laajentaakseen viljelyä. Turkissa aloitettiin vuonna 1888 Kiinasta ja Japanista tuotujen teekasvien viljely, mutta maaperä osoittautui niille sopimattomaksi. Vasta 1900-luvun alussa teen viljely alkoi menestyä Turkissa, ja silloin Rizen maakunnassa.
Rizen maakunnasta tuli Turkin tärkein teentuotantoalue, ja 1900-luvun puolivälissä tee nousi yhdeksi maan merkittävimmistä maataloustuotteista. Teen merkityksestä kertoo se, että useat Mustanmeren alueen paikkakunnat ovat vaihtaneet nimeään niin, että nimessä on sana çay (tee). Esimerkiksi Kandahar ja Mapavri tunnetaan nykyään nimillä Ҫaykara ja Ҫayeli.
Teekulttuuri nyky-Turkissa
Turkkilainen teekulttuuri ulottuu myös Pohjois-Kyprokselle ja osaan Balkanin maista.
Tee kuuluu olennaisesti yhteisiin hetkiin teehuoneissa ja teepuutarhoissa, ja siitä on tullut erottamaton osa turkkilaista kulttuuria. Nykyään Turkissa juodaan teetä asukasta kohden eniten maailmassa, noin 3,17 kg henkeä kohden vuodessa. Lisäksi Turkki on suuri teen viejä ja kuuluu maailman johtaviin vientimaihin. Pitkästä kahviperinteestä huolimatta tee on maan yleisin kuuma juoma. Teen tarjoaminen vieraille on osa turkkilaista vieraanvaraisuutta. Sen huomaa myös basaareissa, joissa asiakkaalle tarjotaan usein lasillinen teetä ystävyyden ja vieraanvaraisuuden merkkinä.
Turkkilainen kahvihetki – teen kanssa
Perinteisesti turkkilainen tee valmistetaan kahdesta päällekkäin asetetusta kannusta koostuvassa çaydanlıkissa, joka on tehty juuri teen keittämiseen.
Vesi kiehautetaan alemmassa, isommassa kannussa. Osa vedestä kaadetaan ylempään, pienempään kannuun, ja sinne lisätään muutama lusikallinen irtoteetä, jolloin syntyy vahva teetiiviste.
Tarjoiltaessa teetä laimennetaan alemman kannun kuumalla vedellä, ja jokainen voi itse päättää, kuinka vahvaa tai mietoa teetä haluaa.
Tee juodaan perinteisesti pienistä tulppaaninmuotoisista laseista, joiden nimi ince belli tarkoittaa kirjaimellisesti ”kapea vyötärö”. Muoto pitää teen lämpimänä ja tuo samalla esiin sen kauniin punaisen värin. Koska tee tarjoillaan tulikuumana, lasia pidellään yleensä reunasta, jotta sormet eivät pala.
Teen kanssa tarjotaan usein kaksi sokeripalaa, ja maidon tai sitruunan lisääminen on harvinaista. Iltapäiväteen seurana nautitaan tavallisesti kurabiyeja, turkkilaisia makeita tai suolaisia pikkuleipiä.
Teehuoneet ja teepuutarhat
Kuten edellä mainittiin, tee on tärkeä osa yhdessäoloa teehuoneissa ja teepuutarhoissa. Perinteiset teehuoneet, kiraathanet, ovat lähinnä miesten kohtaamispaikkoja, joissa pelataan lautapelejä, etenkin backgammonia, ja siemaillaan teetä. Teepuutarhat, Çay Bahceşi, ovat myös hyvin suosittuja paikkoja turkkilaiselle teehetkelle. Niihin kokoonnutaan ystävien ja perheen kanssa muun muassa pitkien keskustelujen äärelle. Sekä teehuoneet että teepuutarhat ovat suosittuja nähtävyyksiä esimerkiksi Istanbulin Sultanahmetissa ja Taksimissa.
Turkkilaista teetä Etnomatista
Etnomatista löydät monia turkkilaisia teelaatuja muun muassa Caykurilta, Dogadanilta ja Topkapilta. Valikoimassa on myös Rizen teetä, jota kutsutaan joskus turistiteeksi. Koko teevalikoimaamme pääset tutustumaan klikkaamalla tästä.
Jos teen seuraksi maistuisi jotain makeaa tai suolaista, kurkkaa herkkuvalikoimaamme täältä.
